sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Suomi100 Joutsenet

Ainakin Kuusamon kouluissa satavuotiasta Suomea on juhlistettu monella tavalla, kevään lopulla myös isomman juhlan merkeissä. Juhlissa eri koulut esittivät omia ohjelmia sekä toisilleen että kutsuvierailleen. Minä sain työtehtävän muodossa olla mukana puvustamassa omien lasten koulun esitystä.  Ompelin puvut neljälletoista joutsenelle, jotka esittivät oppilaskuoron laulaessa kuusamolaisen kansanlaulun Joutsenet.


Joutsenet

"Yli soiluvan veen ne sousi,
Ne aallon ulpuina ui,
kun aurinko nuorna nousi,
yöt pohjan, kun punastui.

Lumikaulat kaartehin ylpein
Veen kuultoon kuvia loi;
Povet aamun kullassa kylpein
Ne outoja unelmoi.

Vain joskus onnensa julki
Ylen suuren ne joikuivat,
Ja soinnut aalloilla kulki
Niin aavistuttelevat

Ne rauhassa souti ja solui
Suven kerkeän kestämän,
Jonot valkeat joikuen jolui
Syvän päällitse päilyvän.

Kohos siiville kerran ne sitten,
Suvi kun oli muistoja vain,
Kukat laulavat lainehitten
Unet valkeat ulappain."

Otto Manninen. (Alkuperäisessä laulussa on muutama säkeistö ennemmän.) 

Pukujen siniset nauhat symboloivat suomalaisuutta. Siipien idea ja tietysti toteutuskin olivat omia ajatuksiani, ja oli ihana nähdä joutsenten ja siipien juhlalliset ja toimivat liikkeet. Oli ihana nähdä myös joutsenten juhlalliset kampaukset ja ryhdikäs esiintyminen. Kuorokin oli yhtenäisissä juhlavissa asuissa, ja jännityksestä, suuresta yleisöstä ja Kuusamo- talon isosta esiintymissalista huolimatta laulu kajahti upeasti. 10-vuotiaan pojan komeasti lausuma yksi säkeistö toi varmasti jokaiselle kuulijalle joko tipan linssiin, kylmät väreet tai vähintään hiljaisen juhlan tunteen. Palaute esityksestä ja oman koulun panostuksesta onkin ollut mahtavaa kuultavaa.


Toteutus puvuissa oli paitsi sarjatyön, mutta myös yksinkertaisen toteutustavan vuoksi ihan kohtuullinen urakka, jopa kevyempi kuin suunnitellessa ajattelin. Uskon että puvuille löytyy koululta vielä monenlaista käyttöä paitsi joutsenina, myös pienillä muutoksilla ja asusteiden vaihdolla esimerkiksi joulunäytelmän enkeleinä tai lumen ja talven rooleissa.


Vastaavat projektit voisivat olla mahtavia jatkossakin, miksei myös päiväkodeille, urheiluseuroille, näytelmäkerhoille jne.

Kuvissa esiintyy oma neitini, omalla suostumuksellaan.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Ompelukerholainen

Jotenkin ihanaa olla kerholainen, etenkin ompelukerholainen.
Kerholaisuus on niin vapaaehtoista koululaiseen tai työläiseen verrattuna, niin helppoa ja hauskaa!
Kerho mihin kuulun, ja siihenkin vain halutessani on Verson puodin ompelukerho. Käytännössä olen face-ryhmän jäsen ja ostan paketin jos haluan ja ehdin ja huomaan. Eli en oikeasti kuulu mihinkään, sittenkään, seuraan vain ryhmää josta voin ostaa sian säkissä silloin tällöin.

No kolme olen tainnut ostaa, ainakin kaksi tai kolme jättää ostamatta.
Ensimmäinen, johon osallistuin tämän hetkisen muistin mukaan, oli  joulun kieppeillä, jolloin kangas taisi olla nimeltään Taikalamppu. Siitä valmistui ensin huppari 10-veelle, ja huivi itselleni.

Myöhemmin, itseasiassa joululahjaksi, toinen neiti sai samasta kankaasta omaan paitaansa tähden ja puolivaltakuntaa. Kuva kuitenkin on äsken otettu, pesusta ryppyisenä ja hihan kangas puhki kuluneena resorin vierestä, paljon pidetty ja paljon pidetty paita!



Toisena oli harmaanmusta kangas, joka ei oikein iskenyt minun makuuni ollenkaan. Siihen ohjeistettiin lisäämään jotain keltaista; minä menin siitä mistä oli aita matalimmillaan, ja laitoin poikien t-paitoihin keltaiset niskalaput, että paita osuisi useammin oikein- kuin väärinpäin päälle.  Kuvasin paidat sitten kuitenkin aurinkoisen keltaisella tuolilla (josta voisi päästä aivan toiseen aiheeseen; kevään aikana olen tarttunut maalipensseliin kerran jos toisenkin ja seinät ja tuolit on saaneet uutta väriä pinnoilleen).


Ja viimeisenä, toukokuun lopulla, oli ompelukerhon yllätyskankaana keltapohjainen Bali-kangas. Ensin järkytys, sitten ihastus. Isompi neiti halusi itselleen kesäleggarit, ja sai sellaiset. Muut lapset ei halunneet mitään, joten tein pienimmälle bodyn koossa 92cm. Bodyn suhteen tosin toivon ettei sillä ole pitkää käyttöikää, vaan saataisiin pikkuhiljaa jättää jo bodyt ja vaipat pois tältäkin pikkujätkältä.


No, kangasta jäi vielä, joten edelliseen ajatukseen viitaten tein jämäpalasta vielä hihattoman kesäpaidan samaiselle nuorimmaiselle. Selässä yläosa mustaa, että sain kuvat kohdistettua vaatteeseen niin ettei jokaiselta eläimeltä katkennut kaula.



Ei nyt sitten muuta kuin uutta -ehkä- kerhoa odotellessa. Ja kesää.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Jatkuva maaliskuu


Hei, vaan!  Jos varovaisesti yritän taas kurkkia tänne blogiinkin ja muistella vanhoja tekosiani kesäloman alun kunniaksi. Lasten lomahan se tänään alkoi, ei siis suinkaan minun.. no kouluaamuherätykset saa heittää hetkeksi tauolle, tai ainakin myöhäisemmäksi kesäkerhojen myötä. Kesältä tosin ei tunnu ainakaan ulkona, lunta sataa joka päivä ja lämpötila on sen mukainen. Jonkinlainen tavoite tälle lomalle on tehdä enimmäkseen mukavia asioita, sekä sisällä että ulkona. Ja saada projekteja kirjattua muistiin myös tänne blogin puolelle.


Tämän postauksen kuvat on melkoisen suoraan instagram-tililtäni, kas kätevä one drive ei olekaan enää niin kätevä win10 päivityksen ja koneen kaatuilun myötä, ja kuvien otto ja siirto koneelle piuhaa pitkin sisältää liian monta vaihetta.


Talven varalle edellisessäkin postauksessa esittelin villoja, ja valmistuihan niitä lisääkin talven aikana. Mm. yläkuvan neuletakki, se Loki-neule, joka on monessa blogissa tullut tutuksi, valmistui myös minulla viimein. Aloittelin jo mooonta vuotta sitten tekemään neuletakkia isommalle pojalle, mutta se valmistuikin vasta pikkuveljelle viime vuoden syksyllä.  Mummoiset napit nappasin mukaan kierrätyskeskuksesta.
Lapasia sain neuloa useammatkin, omille koululaisille tein pokemonpallo-lapasia, nuorimmalle aaltokuviolla samikset omien vanhojen kanssa.


Yhdet pokemonpallot tikuttelin myös koululaisten arpajaisiin, ja ihana oli nähdä lapasten saaja myöhemmin iloisena lapasistaan.

Talven myötä testasin myös luistinten suojien ompelua. Mallia otin kaupan pehmeistä suojista, ja lopputuloksena Marimekon markiisista vähän iloisemmat suojat kuin perus mustat KOHOt. Suojissa vahvikkeena nylon-nauhaa, ja yläreunoissa soivat kuminauhat.


Itselle sain pitkään aiottuani lopulta ommeltua talvikauden jumppia (=pelejä) varten kassin kengille ja juomapullolle. Päällinen kangaskapinan scubaa, nauhoina ja pohjana nahka-albertin nahkahousuja.


Sisus samaa Marimekon mansikkavuori-markiisia kuin luistinsuojissa, ja sisäpuolelle näpersin myös vetoketjutaskun ja tilanjakajan, jos ei juomapullo niin helposti enää pääsisi keikkaamaan. Onnistun nimittäin epäsäännöllisen säännöllisesti jättämään korkin huonosti kiinni, ja vesi on milloin auton lattialla, milloin pelikengissä..
 Sellaista, kiitos teille jotka edelleen roikutte mukana tai muuten löysitte taas itsenne täältä. Koitan taas palata pian!


tiistai 22. marraskuuta 2016

Villaa talveen


Talven tullessa villaakin tarvitaan aina lisää ja lisää. Poikaisille neuloin raidallisia villapipoja, dropsin karisma -langasta. 


Kuvat, niinkuin näkee, otettu kun oli vielä ihan vihreää. Tällä hetkellä on maa valkoinen, mutta aika mustaa ja loskaista kyllä. 


Pitkästä aikaa värjäilin  myös merinovillaisia ompeluksia. Siskon lapsille tein kypärälakit, ja oman pojan villakalsareihin kokeilin liukuvärjäystä. 


 Värjäilen yleensä mikrossa keraamisessa vuoassa, joten koin isoihin kappaleisiin en ole onnistunut saamaan tasaista värjäystulosta. Mietin kyllä että voisihan sitä omiinkin villakalsareihin kokeilla liukuvärjätävaikka vihreät lahkeet? 


Värit näissä villakuvissa on aikalailla päin jotain pimeää paikkaa. Mutta olkoon kun on marraskuu. 


Vimosena vielä taas lahjaompelus, sen ostolahjan kylkeen tietysti, kun lasten koulukavereista on kyse :P  Tuubihuivi, jossa merinovillasisus, Tarttis tehdä itsellekin. Olis varmaan lämmin! Ehkä joululahjaksi?

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Yritys parantua tietokone-allergiasta

 Heipparallaa! Pitäisköhän julkisesti kertoa mistä tämä tietokone-allergia, joka estää tehokkaasti bloggaamisen johtuu?  Aloittelin jo vuosi sitten syksyllä avoimessa yo:ssa kasvatustieteen opintoja, jotain sellaisia mitä pystyn tekemään kotoa käsin, etänä, ja enimmäkseen vielä normi hässäkän keskellä.  Se tietää esseen naputtelua, luentojen seuraamista ja tehtävien tekoa tietokoneella. Jostapa sitten seuraakin että yhtään enempää en jaksaisi tässä huonolla tuolilla istua, tai tätä ruutua tuijottaa. Huh, nyt se on ääneen sanottu, tämän jumin suurin syy. Toivottavasti se paranee ääneen sanomisella, niinkuin moni muu jumeja aiheuttava asia elämässä yleensä. 


No, ompeluajankin tuo opiskelu vie tehokkaasti. mutta ainahan sitä vähän ehtii, jos ei  muuten niin lääkkeeksi.  Eli mielenterveydeksi. Yleensä jotain pikaista, mikä valmistuu kertaistumalta. Tai jopa muutamia tilauksia olen tehnyt, kun on tilattu, niin hyvä syy ehtiä ompelemaan. 

Lahjoja tulee ommeltua, edelleen samaan tyyliin, pikaisesti ja viimetingassa. Viimeisin taitaa olla yllä oleva ruusukepipo. Fleecevuorella tietysti näin syksyllä. 


Ja yksi esiteltäväksi kuvattu peruspaita rintataskulla. Simppeli tämäkin, mutta just siksi niin kiva! 


 No, on niissä luennoissa toinenkin puoli, jos aihe on sellainen ettei 'tarvitse' tehdä muistiinpanoja, on illassa mahdollisesti useampi tunti hyvää neulomisaikaa (josta vähennetään pakolliset keskeytykset lasten kanssa...).  Viimeisen muutaman viikon tiukemman luentoputken aikana tulikin neulottua useampi nätti pipo.  

tiistai 27. syyskuuta 2016

Sinistä silmäniloa

Elokuun ensimmäiset ja viimeiset jäi välistä, syyskuulla sentään muistin tulla kylään blogin puolelle. Kuvat on ala-arvoisesti kaikki suoraan instakuvia, jossa myönnän olevani helpommin aktiivinen kuin täällä, kiitos mm. bloggerin hankalan käytettävyyden ainakin nykyisellä puhelimellani. 

Seli, seli, käsi sydämellä kuitenkin totean, että toivon jaksavani pitää blogin hengissä, toivottavasti pienen hiljaiselon jälkeen taas uudella puhdilla aktiivisemmin. 

Synttärilahjaksi pojan kaverille 5-paita alikeompeluna.

Valikoin tähän sinisiä asioita elo- ja syyskuun ajalta.  


Miehelle neuloin metso-kuvioiset villasukat Norjan reissulta Rema1000- kaupasta ostetusta Mor Aase-langasta. 


Samoista langoista itselle vähän marisukkia matkien villasukat myös. 


Ja numeropaitojen jatkeeksi sai kummipoika t-paidan omalla etukirjaimellaan. 

Toivottavasti palaan pian :D  (voiko niin toivottaa postauksen lopuksi?)  Ja toivottavasti tekin pysytte vastaanottimien ääressä :D 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heinäkuun viimeiset


 Vähissä tuntuu ompeluaika olevan, mutta jotain pientä vielä on heinäkuun aikana valmistunut. 


Tuttiketjut ompelin pikaisesti jonain tavallisena torstaina. Minulta tilattiin yksi, mutta teinkin samantien neljä. Värinä räväkkä musta-valkoisuus. Isoin pallo on Optista omenaa ja pilkullinen kangas jotain nimetontä puuvillaa. Harvassa olevat pilkut ja seepran näköiset raidat on leikattu Marimekon värikkään kankan mustavalkoisista osista. 


Kummilapselle ompelin vielä toiset ohuemmat tankokenkätossut.  Olennaista näissä on pohjassa oleva reikä minkä avulla tossun saa puettua tankokengän päälle. Tankokengillä hoidetaan kampurajalkaa ja ne näyttävät aika tavallisilta nahkasandaaleilta, joiden pohjassa on kisko. Kiskolla kenkä kiinnitetään tankoon joka pitää jalat halutussa asennossa, ja korjaa jalkoja/jalkaa kohti oikeampaa asentoa.

Tavaraähkyn myötä kirppareilla kulkeminenkin on jäänyt (Mihinköhän se aika sitten menee jos ei juuri ollenkaan enää ompeluun tai kirppareille? Ehkä se on arki joka syö kaiken ajan? ).  


No, sitten perään pyörrän puheeni; tuli nimittäin useampi kirpputori kierrettyä vastikään vähän suuremmassa kaupungissa. Jotain onneksi löytyikin, mutta osasin myös jättää ihanuuksia toisten löydettäväksi, kun en saanut itseäni vakuutettua ko. tavaroiden tarpeellisuudesta.  Keltainen purkki oli kuitenkin pakko pelastaa, sillä kun oli jo muutamia kavereita meillä odottamassa. 

Toinen hauska löytö on tuo mustapohjainen kasvikankaasta ommeltu tyyny. Kangas on ymmärtääkseni vanha, ja olisikin hauska tietää sen alkuperä? Vinkatkaa jos tiedätte? 

Perkkasin tyynyn auki, hävitin haisevan sisuksen, paikkasin kulmien kulumat ja ompelin tyynyn yhdelle sivulle vetoketjun tulevia pesuja helpottamaan.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

LPS-applikaatio

Kiire on paras motivaattori, vai miten se menikään? 


Ystävän lapsella oli syntymäpäivät heinäkuulla ja tiesin että tykkäyksen kohteisiin kuuluvat mm. Little st pet shop- otukset.  Edellisenä päivänä taas sain päätettyä että tokihan minä ompelen jotain osto-otuksen kaveriksi, ja teemakin on selvä.


Applikoinnissa käytän hyvänä apuna kaksipuolista silitettävää liimakangasta. Tulostin sopivan yksinkertaisen kuvan, ts. vähän varjostuksia sisältävän ja selkeästi paloihin jaettavan kuvion, ja siirsin sen läpipiirtämällä kaksipuoliselle liimakankaalle.  Pisin vaihe on ajella kuviota kasaan tiheällä siksakilla, Hikeä nostattavin vaihe oli saada silmät näyttämään suorilta/mallikuvan kaltaisilta.


Vielä hienompi olisi toki ollut sama kuva kuin lahjaksi annettu otus, mutta siihen ei aikataulu revennyt enää, kun en ajoissa tajunnut :D 

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mun kotoni

Taas uusi kaappi olohuoneen nurkassa! 
Ja se on kauan haaveilemani liinavaatekaappi malliltaan, sopii korkeudeltaan ja leveydeltään tuohon täydellisesti. 


Tämä on koivua ja koivuviilua, ja rakkautta ensisilmäyksellä kierrätyskeskuksen takavarastossa. Myönnän ihastuksenkin astuneen kuvaan kun hinnan kuulin. 


Edellinen tiikkikaappi löysi tiensä työhuoneen pitkän pöydän alle säilytystilaksi, ja jokunen vähemmän tykätty tulee lähtemään uuteen kotiin lähitulevaisuudessa, jolloin lipastoruletti voi taas lähteä käyntiin koko talossa :D   


Olen konMarini lukenut ja päättänyt että tavarat joista tykkääminen on kyseenalaista, ja joita en koe haluavani säilyttää, saavat lähteä kiertoon. Pikkuhiljaa.  

Torin kautta löysin kaksi Marimekon Kulkue-raporttia verhoina, ja toinen niistä päätyi rimakehikkoon pingotettuna makuuhuoneen seinälle. Osoitteen piti olla leikkihuone, tai ehkä työhuone, mutta jotenkin tässä kävi näin, no äkkiäkös sen siirtää.. 


Sinivihreät tyynyliinat nukkumatyynyissä on Marimekon trikoota, itse nekin ompelin. Ovat kyllä ihan huippumukavat käyttää! 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Juhannuksen ompelukerho

Versonpuoti järjesti ompelukerhon, johon sisältyi tilattava yllätyskangas ja siitä ompeleminen juhannuksen aikana. 

Hyvissä ajoin esipesin kankaan ja kuivatin kesätuulessa. Tein jopa (harvinaista minulle!) testiversion toisesta kankaasta, että uskalsin leikellä samalla kaavalla tämän the kankaan.  



O niinkuin ompelukerho.

Tein neppihalkion eteen ja kanttasin reunat samalla kankaalla. Ja voi miten mukava olikin kantata yhteistyökykyisellä peitetikkikoneella. 


Juhannus meni kuitenkin osittain toisenlaisissa maisemissa kuin ompelukoneiden äärellä, joten ehdin lopulta ommella ja kuvata vasta maanantaina juhannuksen jälkeen. 


Pienemmälle tytöistä ompelin kesäheinämekkosen liehuhelmoilla Versonpuodin ruusuhuivi-trikoosta.


  Vyötärösaumaan laitoin framilonin, eli ohuen kuminauhan rypyttämään vyötärön nätisti.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Reissuvaatetta part 1


Isommalle poitsulle ompelin muutamia paitoja reissuunlähdön alla parisen viikkoa sitten.


Pari vuotta sitten tein H:lle paidan jossa applikoituna numero 3. Nyt ikä lähentelee jo numeroa 5, siispä saa nelonen jäädä välistä. Vitonen on ensin ommeltu kankaaseen mallin mukaan niin että alapuolella on toinen kangas. Ompelun jälkeen leikkelin paitakankaaseen vitosen muotoisen reiän ja jätin puolisen senttiä reunaa rullautumaan pesussa. Tämän paidan olkapäillä takana on lyhyet hapsutkin pojan toiveesta, vaikkei ne kuvassa näykään. 

Hapsut lienee muodintapaista tällä hetkellä, joten niitä siis enemmänkin. 


Hapsuja on tullut tehtyä myös tyttöjen hihattomiin toppeihin.  Ennen hapsujen leikkausta näytti kuin olisi tulossa toppeja kiinteillä ruokalapuilla..


Hupparitkin on isommalla pojalla kaikki pieniä ja puhkikulutettuja. Tämä syntyi eri collegekankaiden jämistä, enkä tehdessä osannut päättää onko värit hienot vai karmeat yhdessä. Käytön myötä olen kallistunut ensimmäisen puolelle.


Kesälomareissu tuli tosiaan tehtyä hienoihin maisemiin; Tornion kautta Norjaan ja Inarin kautta kotiin. 


Taisin itse ensimmäisenä potea koti-ikävää, ja myönnän, että osa ikävästä kohdistui etenkin ompeluhuoneeseen. Ennen reissuunlähtöä oli toki perinteinen viimetipan ompeluinspis, ja totesin että meistä on Bernina220:n kanssa tullut entistä parempia kavereita keskenämme..  

Aikas mukava tunne reissun (ja pesun) jälkeen viikata niitä uusia vaatteita kaappeihin ja huomata että nehän tulivat meille jäädäkseen, eikä vain reissun(muka)vaatepulaa helpottamaan.